Superfoodit – miksi? Ja hieman muuta pohdintaa

Ruisleipää, mustikoita, puolukoita. Kyllä niillä pärjää. Purkista vähän monivitamiineja, kun ei pärjääkään.

Joskus ajattelin, että on aivan turhaa ostaa maapallon toiselta puolelta rahdattuja superfoodeiksikin kutsuttuja ruoka-aineita. Söin kiltisti purkista rautaa, vitamiineja, kalsiumia ja milloin minkäkin puutostilan ollessa päällä. Ja sitten oksensin ja kouristelin lattialla. Valmistajalle soittaessani vastaus ”joo näitä tulee aina välillä”. Että mitähän mahdoin suuhuni pistää?

Nyt olen siinä pisteessä, että en saa alas menemään ollenkaan vitamiinivalmisteita. Ja miksi tarvitsisi? Miksi superfoodit olisi huonompi vaihtoehto?

Muutama vuosi sitten mediassa oli haloo vitamiinivalmisteiden virheellisistä sisällöistä, vitamiinipitoisuuksia olikin ilmoitettua vähemmän. Yksi, minunkin käyttämäni ja siitä oireita saanut, vitamiinivalmiste vedettiin apteekeista myynnistä.

Missä pillerit valmistetaan? Mitä kaikkea muuta ne sisältävät?

Entäpä sitten vaikka parapähkinä? Juu se rahdataan Brasiliasta asti, mutta se ei sisällä mitään muuta kuin sitä itseään. Ja jo kaksi pähkinää riittää tyydyttämään päivittäisen seleenintarpeen. Mausta tulee mielleyhtymä hikiseen lenkkariin, mutta en oksenna siitä, eikä vatsani kouristele.

Spirulina. Merilevää, joka sisältää rutkasti rautaa, proteiinia, kuituja, B12-vitamiinia ja kalsiumia. Eikä sisällä mitään täyteaineita. Enkä taaskaan oksenna. On jopa siedettävän makuinen.

Nokkosen siemenet auttavat minulla paremmin endometrioosiin, kuin mitkään lääkkeet. Nokkosen siemeniä saan onneksi ihan omalta tontilta, mutta pakko tässä mainita, koska niistä on ollut niin iso apu.

Hiukseni ja kynteni voivat todella hyvin tällä hetkellä. Olen myös jättänyt kahvin ja sokerin pois ruokavaliostani (toki välillä herkuttelen ja etenkin jäätelöllä näin kesähelteillä). Smoothieen, puuroon yms. käytän tuoretta, käsittelemätöntä vuohenmaitoa, koska sitä tulee nyt yllinkyllin. Muuten en maitoa käyttäisi.

Vielä on ruokavaliossani hiomista. Kahvin poisjättäminen auttoi jo paljon IBS:n oireisiin, mutta esimerkiksi vesimeloni ja mansikat, joihin olen aivan hulluna, aiheuttavat kiusallisia ja kivuliaitakin oireita.

Kahvin poisjäämisestä olen muutenkin varsin tyytyväinen, sillä kahvi on todella epäeettistä ja -ekologista. Toki myöskin monien superfoodeiksi miellettyjenkin tuotteiden taustat eivät kestä kunnolla päivänvaloa, mutta kahvi nyt on täysin turha ylellisyystuote.

Tekstini ja syömiseni voivat vaikuttaa ristiriitaiselta ja en todellakaan halua syyllistää ketään esim. kahvin juomisesta. Usein täytyy valita kahdesta huonosta vähemmän huono ja joskus taas muutokset vaativat aikaa, perehtymistä ja asennemuutoksen. Se, tarvitseeko kaikesta ”ylellisyydestä” luopua onkin sitten jo niin monimutkainen asia, että en siinä lähde ketään neuvomaan tai komentelemaan.

Olen huomannut välillä sen, että kertoessani elämäntavoistani ja syömisistäni, kuulija on saattanut nousta varpailleen ja puolustuskannalle. Haluankin muistuttaa, että meistä jokainen tekee itse omat päätöksensä, omat valintansa, eikä tekstini ole tarkoitettu saarnaksi tai ainoaksi oikeaksi tavaksi elää (halusin sitä tai en).

Itse pohdin paljon eettisiä ja ekologisia näkökulmia arjessani ja yritän etsiä mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Joskus muovikääre eksyy sekajätteiden joukkoon, joskus ostan ei niin eettistä suklaata jne. Ja koen, että olen ristiriidassa arvojeni kanssa ja joskus häpeilen vaikka sitä suklaapatukkaa tai ulkomailta tuotua vesimelonia. Se, onko häpeily tarpeellista, onkin sitten taas sellainen juttu, että siitä voisin kirjoittaa kirjasarjan ja varmasti moni olisi eri mieltä kanssani. Toivon, että mahdollisimman moni miettisi näitä asioita ja punnitsisi niitä omassa arjessaan, mutta en tarkoita painostaa.

Olisi kiva kuulla mitä asioita elämässäsi olet muuttanut kestävämpään suuntaan?

Kansainvälinen skolioosikuukausi

Kesäkuu on kansainvälinen skolioosikuukausi, jonka tarkoituksena on levittää tietoa skolioosista.

Skolioosi tarkoittaa selän vinoutumista ja minun tapauksessani selkä tekee kolme mutkaa, ylä-, keski- ja alaselässä, ja kiertyy ns. korkkiruuville.

Minulla todettiin idiopaattinen skolioosi ala-asteella. Kouluterveydenhoitaja mittaa kouluterveystarkastuksessa selän vinoutumista skoliometrillä. Idiopaattisen skolioosin syntyä ei tiedetä. Skolioosi voi tulla myös esimerkiksi tapaturman tai geenivirheen seurauksena.

Yläasteelle siirryttyäni minulle valmistettiin korsetti, joka olisi hidastanut skolioosin etenemistä. Korsettia tulisi käyttää 23 tuntia vuorokaudessa ja yleensä vähintään kahden vuoden ajan tai kunnes pituuskasvu on päättynyt. En kuitenkaan pystynyt käyttämään korsettia, koska se yksinkertaisesti ahdisti ja ällötti minua. Minua varoiteltiin, että kaverit saattavat alkaa kiusaamaan korsetin takia, mutta itse sain kavereilta tukea asiassa.

Minulla skolioosi aiheuttaa jatkuvaa selkäkipua, mihin tavan Panadol ja Burana eivät riitä. En kuitenkaan halua käyttää vahvempia lääkkeitä ja Panadolia ja Buranaakin joudun tauottamaan vatsahaavan takia. Yläselän eli rintarangan kivut ovat minulla pahimpia, mutta kolmen vuoden takaisen pomppulinnatapaturmani jälkeen lanneranka on aiheuttanut eniten ongelmia. Tapaturman jälkeisissä magneettikuvissa lannerangasta löytyi pullistumia, rappeumaa ja ruston repeämä. Lisäksi si-nivel oli vinossa. Skolioosin takia toinen olkapääni on virheasennossa ja olkapää kipeytyy nostaessani kättä vaakatasoa ylemmäs (esim. astioita kaappiin nostaessa). Hoitotyötä tehdessäni olkapää oli jatkuvasti kipeä, koska vaippoja säilytettiin vessoissa yläkaapeissa ja juurikin kipeän olkapään puolella.

Minulla skolioosi näkyy ulospäin jonkin verran. Toinen olkapääni on alempana ja ns. ”hukkuu” selkääni, toinen lapaluu törröttää ja selkäranka näkyy vinona ja mutkittelevana. Lisäksi oikea kylki tulee ulospäin ja rintalastani vasen puoli ulkonee hieman. Rintaliivien pitäminen on todella epämukavaa, eivätkä ne pysy paikoillaan skolioosin takia. Nämä aiheuttaa myös hengityksen kanssa ongelmia.

Skolioosia voi suoristaa leikkauksella, poraamalla pultteja ja kiinnittämällä tangon selkärankaan pitämään rankaa suorassa. Tähän en kuitenkaan lähde, sillä sen onnistumisprosessi kohdallani oli 30% luokkaa ja selkä pitäisi jäykistää kokonaan, jolloin tietenkään se ei taipuisi ja vaikeuttaisi monia arkisia askareita.

Ryhtini on surkea istuessa, mutta minulle on turha sanoa ”oikaiseppa ryhtisi”, sillä se sattuu ja kipeyttää selän pitkäksi aikaa. Istuminen ylipäänsä on tuskallista ja vaihdankin asentoa vähän väliä. En kuitenkaan kehtaa esimerkiksi koulussa nousta seisomaan ja venyttelemään kesken tunnin. Pieksämäen seurakuntaopistolla oli sähköpöytiä, mutta liian harvoin tuli niitä hyödynnettyä.

Parhaimmaksi avuksi selän ongelmiin olen kokenut kalevalaisen jäsenkorjauksen. Ensimmäisen käynnin jälkeen sain vasemman lavan auton selkänojaan kiinni ja vasemman käden sormet yltivät kunnolla rattiin. Lisäksi kivut vähenivät huomattavasti ja sain enemmän liikkuvuutta selkään. Myös hengitysoireet helpottuivat. Kalevalainen jäsenkorjaus on kuitenkin sen verran arvokasta, että en ole pitkään aikaan päässyt hoidossa käymään.

Lisäksi liikunta on ollut todella tärkeä osa skolioosin hoidossa. Lihaskunnon lisäksi teen liikkuvuusharjoituksia. Tapaturman jälkeen minulla oli pitkä tauko kaikesta liikunnasta, mutta vähitellen olen lisännyt liikuntaa ja nyt liikun jo varsin paljon toki kroppaa kuunnellen. Baletissa joudun joitain liikkeitä jättää tekemättä, mutta nyt olen innostunut barresta, joka on huomattavasti selkäystävällisempi.

Voit lukea lisää skolioosista osoitteessa https://selkakanava.fi/idiopaattinen-skolioosi

Liikunnasta hyvinvointia

Minulla on ollut elämäni aikana hyvin ristiriitainen suhde liikuntaan. Nuorena kävin lenkillä ja pakotin itseni juoksemaan ”hietsunlenkin” uudestaan ja uudestaan putkeen. Turrutin teini-iän myllerrykset ja vaikeudet rääkkäämällä itseäni.

Jossain vaiheessa herkkujen syönnin vastapainoksi pakotin itseni tekemään x-määrän vatsalihaksia tai kyykkyjä. Tai juoksemaan.

Hieman vanhempana taas koin liikunnan aivan turhaksi ja liikkujat turhamaisiksi.

Elämässäni oli kausia, jolloin en liikkunut yhtään ja kausia jolloin treenasin jopa yhdeksän kertaa viikossa.

Nuorempana olin lievästi ylipainoinen. En saanut siitä kommentteja, mitä nyt muistan mummon ylpeänä esitelleen minua ”skrodea” maatalouskoululaista tutulleen. Ylipaino ei ole mieltäni järkyttänyt, mutta fyysisesti minun oli huono olla.

Kesähelteillä reidet hankasivat toisiinsa niin, että pahimmillaan iho kului rikki, kuten myös housut. Väsyin nopeasti ja selluliitti oli välillä kivuliastakin.

Muutama vuosi sitten painoni tippui yllättäen 20 kiloa. Sain tehdä töitä, etten mennyt alipainon puolelle. Olin silti edelleen väsynyt.

Lisäsin aamukahviin voita, öljyjä ja raa’an kananmunan antamaan lisäenergiaa. Ruokiin laitoin ylimääräistä rasvaa, kermaa, kananmunia.

Se auttoi. Sain energiaa ja painoa ylöspäin. Hiljalleen myös löysin liikunnalle uuden merkityksen. En enää kontrolloinut sillä tunteita, vaan sain siitä hyvää oloa. Lisäksi liikunta toi kaivattua tukea skolioosi-selälleni ja polvilleni.

Muistona ylipainosta minulla on lantiolla ja reisissä ylimääräistä nahkaa ja arpia, mutta ne myös muistuttavat menneistä ajoista.

Nyt voin sanoa nauttivani liikunnasta, saan siitä hyvän olon ja mielen. Vaikka tilan työt ovat fyysisiä, ei ne yksistään riitä pitämään minua kunnossa. Ja toisaalta, niistä hommista tulee aika yksipuolista liikuntaa, kun päivästä toiseen kannan kilotolkulla vettä ja heinää eläimille, luon lantaa ja laitan kasvimaata tai teen polttopuita.

Viimeisimmäksi olen innostunut barresta ja kouluttaudunkin parhaillaan barre-ohjaajaksi. Minun oli tarkoitus tässä kuussa alkaa vetämään barre-tunteja, mutta korona viivästyttää sen toteutumista.

Muita lajeja mitä tällä hetkellä teen on baletti, pilates, kehonpainotreenit, kuntosali, kahvakuula, kehonhuolto (josta olen alkanut kehittelemään omanlaista konseptia), sekä koirien kanssa lenkkeily.

Jos kroppa antaisi myöten harrastaisin myös crossfitiä. Tällä hetkellä kuitenkin on vielä selän ja polvien kuntoutus menossa, enkä halua ottaa takapakkia niiden suhteen.

Miksi sinä liikut?