Aika aikaansa kutakin

Vielä pari vuotta sitten ajattelin itsekseni, että kanat ovat viimeisimpiä eläimiä, mistä koskaan luovun. Kuitenkin olen viime vuoden ajan pähkäillyt asiaa, punninnut plussia ja miinuksia. Lopulta päätöksen tekeminen oli todella helppoa ja niinpä kanat muuttivat uuteen kotiin muutama viikko sitten.

Vaakakupissa painoi niiden työläys, kasvimaan tuhoaminen (lentävät aidan yli), kaiken maailman taudit, loiset ja sairaudet, sotku ja oma jaksaminen. Lisäksi en ollut tyytyväinen niiden oloihin, mutta minulla ei kuitenkaan riittänyt paukkuja uuden kanalan rakentamiseenkaan.

Ankoista sanotaan, että ne sotkevat hirveästi, mutta kyllä kanat vei voiton! Pihallani taapertaakin parhaillaan yksitoista ankkaa ja uusimpina tulokkaina viisi kalkkunanuorikkoa. Kalkkunat ne vasta metkoja kavereita ovatkin. Paaaaljon kanoja kesympiä ja malttavat pysyä poissa kasvimaalta, vaikka lentää osaavatkin.

Vielä en ole päättänyt jäävätkö ankat ja kalkkunat talveksi, vai laitanko pakkaseen. Kalkkunoiden ruokinnan suhteen menen terveys edellä, jotta välttyisivät jalka- ja muilta vaivoilta, jos päätän osan jättää talven yli.

Viime aikoina suhteeni lihaan on muuttunut entisestään ja eläinten pitämisen perusteet ovat olleet pohdinnassa paljon. En ole vegaani, enkä vegaaniksi ole ryhtymässä, mutta mitä enemmän olen eläinten kanssa tekemisissä, sitä luonnottomammalta niiden teurastaminen ja syöminen tuntuu. Toisaalta taas arvostan paljon enemmän nahkaa, villaa jne. eläinperäisiä materiaaleja, kuin keinotekoisia… Aika näyttää löydänkö ratkaisun ja tasapainon mielessäni. Ankat ja kalkkunat ovat mainioita lemmikkejä, mutta itselläni tulee jossain kohtaa raja vastaan siinä, miten luonnolliset olosuhteet haluan versus pystyn niille tarjoamaan. Voi olla, että joku päivä nautin luonnoneläimistä pihapiirissäni. Tai sitten otan joskus taas kanoja. Mene ja tiedä tämän likan aivoituksia.

Omavaraisuuden suhteenhan en ole voinut ikinä sanoa olevani omavarainen vaikka kananmunien suhteen. Linnut tarvitsevat asumukseensa kuiviketta (kyllä, sitä voi tehdä itsekin), ne tarvitsevat vitamiineja, joskus lääkkeitä (loishäädöt), monipuolista ruokaa, lämpöä (sähkö), valoa (sähkö) jne. jne. Kuukaudessa voi helposti mennä pienenkin kanaparven pitoon yli sata euroa. Voisinkin jossain vaiheessa tehdä blogitekstin siitä, mitä kanojen pito on maksanut…