Elokuva: Pikku Naisia

Kävin viime viikonloppuna katsomassa elokuvan Pikku Naisia. Kangasniemellä on oma elokuvateatteri Kangastus, jossa lippuja ja naposteltavia myyvät kaksi nuorta 4H-yrittäjää. Ohjelmistoon pääsee tämän linkin kautta: https://www.kangasniemi.fi/vapaa-aika-ja-liikunta/kulttuuri/elokuvateatteri-kangastus/

Louisa May Alcottin Pikku Naisia (Little Women) on ollut yksi minun suosikkikirjoistani ja vuoden 1994 elokuvankin olen nähnyt moneen kertaan kyllästymättä.

Vuoden 2019 version traileri oli minusta houkutteleva, joten elokuva oli pakko nähdä. Traileri: https://youtu.be/AST2-4db4ic

Uudempi versio oli erilainen, kuin edeltäjänsä. Esimerkiksi kristillisyydestä, mikä muuten oli isossa roolissa kirjassa ja aiemmassa versiossa, ei ollut pätkääkään.

Lisäksi elokuvan tarina vaihteli kahden eri ajan välillä, pikkunaisten nuoruudessa ja myöhemmässä elämänvaiheessa. Ehkä parissa kohtaa putosin kärryiltä mitä ajankohtaa kohtaus edusti, mutta muuten elokuva kulki selkeästi alusta loppuun.

Elokuva tarjosi minulle paljon silmänruokaa ja jossain vaiheessa elokuvaa käsissäni olleesta villapaitakutomuksesta tippui silmukka ja oli pakko siirtää työ syrjään. Lavasteissa ja puvustuksessa ei oltu vedetty övereitä, vaan ne istuivat mielikuviini kirjan tarinasta.

Jos joskus katson elokuvan uudestaan, katson sen juurikin visuaalisen ilmeen, en tarinan takia. Vuoden 1994 versio on mielestäni parempi ja halutessani palata tarinaan, katson mieluummin sen.

Antaisin elokuvalle neljä tähteä viidestä.