Myrsky tulee, oletko valmis?

Kuulin sattumalta maanantaina, että olisi tulossa myrsky. En selvästikään kovin aktiivisesti seuraa säätiedotuksia tai uutisointia. Olin jopa suunnitellut patikointiretkeä tälle ajalle. Noh, suunnitelmat hieman muuttuivat ja aloittelin valmistautumista myrskyyn.

  1. Lahon pihakoivun kaato

Metsuri kävi kaatamassa lahon pihakoivun, joka jo aiempien tuulenpuuskien aikaan taipui uhkaavasti rakennuksia päin. Metsuri hoiti kaatamisen ja minä pienimisen, siihen asti kunnes hukkain moottorisahani laipan mutterin pöpelikköön… Pääseepähän eläimet tuostakin syömään oksia ja lehviä. Pihan tuntumassa on kolme järjettömän korkeaa kuusta, jotka ovat myös riski. Kuusella on hyvin pintapuoleiset juuret, joten ne kaatuvat herkästi. Ja juuri nuo kuuset sijaitsevat kohtuullisen aukealla paikalla… Ne jätettiin kuitenkin vielä pystyyn. Vaan saisi niistä komeaa kuusilankkua!

2. Sadetakki

Sadetakin hankin jo joku aika sitten, koska sellaista en ole omistanut sen jälkeen kun aloitin peruskoulun. Ihan nappi ostos! En tykkää kastumisesta, mutta rakastan ulkoilua sateella, joten takki on ollut jo ahkerassa käytössä. Myrskynkin aikaan haluan ulkoilla.

3. Puhelimen ja läppärin lataus

Ei sillä, mieluiten olisin ilman niitä, mutta tällä hetkellä minun täytyy olla tavoitettavissa ja hoitaa tiettyjä velvollisuuksia.

4. Vesi

Vettä talteen eläimille ja itselle. Puuliedelle iso kattilallinen vettä, jos satun tarvitsemaan lämmintä vettä johonkin. Toki vesi nousee kaivosta tarvittaessa ilman sähköäkin, kun minulla on pari käsipumppua. Toisessa kaivossa on kaksi ämpäriä, kun en ole sitonut niitä tarpeeksi kestävään naruun…

5. Sähkölaitteet irti seinästä

Pakastimia en oikein voi irrottaa, joten toivotaan etteivät ne mene rikki odotettavissa olevista sähkökatkoksista.

6. Ruokaa

Ruokaa löytyy niin itselle, kuin eläimillekin. Toki lampaille ja vuohille ei tällä hetkellä ole heinää, että joko niitän sitä tai vien ne myrskyssäkin ulos syömään. Onneksi ulkona vielä vihertää ja syötävää piisaa.

7. Irtotavara turvaan pihalta

Isompikin tavara, kuten trampoliini tai kasvihuone saattaa kovassa tuulessa lähteä omille teilleen.

8. Hedelmäpuiden tukeminen

Vielä tekemättä… Tukematta jäävien nuorten hedelmäpuiden juuripaakku heiluu myös, jos tuuli on tarpeeksi voimakas ja tarttuu puuhun. Tähän aikaan vuodesta, kun hedelmäpuut valmistautuvat talveen, ei juuristoon toivoisi kohdistuvan mitään ylimääräistä rasitusta.

9. Auto sellaiseen paikkaan, ettei puita pääse kaatumaan auton päälle

Noh, sellaista paikkaa ei minun tontilla ole.

10. Valo

Taskulampun lataus (voitin metsästysseuran arvonnassa ihan huipun ladattavan otsalampun), kynttilöitä, tuikkuja, lyhtyjä, tulitikkuja…

Miten sinä varaudut myrskyyn? Olenko mahdollisesti unohtanut jotain?

Mitä kuuluu?

Omavaraisbloggaajien kuukausipostaus julkaistiin maanantaina, mutta jälleen jäi omalla kohdalla kirjoittaminen välistä. Kuulumisia kuitenkin toivottiin ja kirjoittaminen on mielessä pyörinyt, joten enköhän minä nyt jotain rustaa.

Kesä meni puutarha-alan opintojen ja töiden merkeissä. Kasvimaan kimppuun pääsin vasta kesäkuun lopulla ja itävyys oli aivan olematonta. Ja mitä sitten maan pinnalle putkahti, tuhosivat kalkkunat joita ei aidat pidättele.

Kalkkunoille oli maistunut myös perunanlehdet ja mansikantaimet, joten se siitä. Toisaalta eipä minulla olisi ollut aikaa ja energiaa kasvimaalle.

”Jaa minä vai?”

Osasin kyllä varautuakin huonoon satovuoteen, koska minulla oli jo talvella niin vahva tunne, että tänä vuonna ei onnistu. Kalkkunat eivät olleet ainoa syy, vaan säät olivat kehnot (ensin liian kylmää, sitten liian kuumaa ja kuivaa, sitten vielä liian märkää…), minulla ei yksinkertaisesti ollut voimia kasvimaalle.

Kaikki energiani on mennyt työntekoon ja koti on ollut retuperällä. Eläinten kanssa on ollut huonoa onnea, sillä joka kerta, kun laumanvartija on käynyt sisällä, on ankkoja tapettu pihassa. Yksi kalkkunakin oli syöty riihen ylisillä.

Koiralaumakin pienentyi kahteen, kun Jeelo muutti uuteen kotiin, sillä en pääse käyttämään sitä tänä vuonna ollenkaan metsällä ja Pipsan vointi meni niin huonoksi, että oli hänestäkin aika päästää irti.

Veikka-koiraa ei pienentynyt lauma ole häirinnyt, päinvastoin Veikka on nyt paljon rauhallisempi ja eroahdistus onkin ollut peilausta Pipsan eroahdistuksesta. Pimu on nyt pysynyt varsin tiiviisti ulkona vahtimassa ankkoja ja kalkkunoita, sitä harmitti ankkojen menetykset selvästi, se vinkui ja nukkui raatojen vieressä.

Puut saavat kyytiä, kun lampaat ja vuohet niitä raivailee.

Vuohien ja lampaiden luopumista mietin, sillä heinä on niin kallista ja se on ollut lähes aina homeista. Lisäksi minulla ei ole vielä(kään) pihattoa niille ja tuntuisi kurjalta pakata niitä talveksi navettaan, vaikka ne päivällä pääsisivätkin ulkoilemaan.

Tilukset kuitenkin tarvitsevat lampaita laiduntamaan, joten voisin ensi vuonna ottaa kesälampaita. Kesälampaiden vuokraaminen tulee huomattavasti edullisemmaksi, kuin ympärivuotinen pito.

Noh, eipä loppuvuosi tästä taida helpottaa, sillä olen haalinut kiitettävän määrän töitä opiskelujen oheen. Se on se jokavuotinen mantra ”ensi vuonna jätän itselleni aikaa” ja sitten käykin näin… Minulla piti myös olla heinäkuussa lomaviikko ja piti käydä Veikan kanssa patikoimassa, mutta töissähän minä olin. Toki asiaa auttoi se, että auto hajosi ja se onkin käynyt nyt useaan otteeseen korjaamolla, viimeksi tänään.

Jotta näin. Talvella eläinmäärä todennäköisesti on pienentynyt roimasti, sillä ajattelin jättää Veikan ja Pimun lisäksi Jarno-kanin ja kissat. Mammakissa kyllä kävi tutustumassa uuteen perheeseen, mutta oli tuuletuskanavaa pitkin livahtanut takaisin kotiin…

Aika aikaansa kutakin

Vielä pari vuotta sitten ajattelin itsekseni, että kanat ovat viimeisimpiä eläimiä, mistä koskaan luovun. Kuitenkin olen viime vuoden ajan pähkäillyt asiaa, punninnut plussia ja miinuksia. Lopulta päätöksen tekeminen oli todella helppoa ja niinpä kanat muuttivat uuteen kotiin muutama viikko sitten.

Vaakakupissa painoi niiden työläys, kasvimaan tuhoaminen (lentävät aidan yli), kaiken maailman taudit, loiset ja sairaudet, sotku ja oma jaksaminen. Lisäksi en ollut tyytyväinen niiden oloihin, mutta minulla ei kuitenkaan riittänyt paukkuja uuden kanalan rakentamiseenkaan.

Ankoista sanotaan, että ne sotkevat hirveästi, mutta kyllä kanat vei voiton! Pihallani taapertaakin parhaillaan yksitoista ankkaa ja uusimpina tulokkaina viisi kalkkunanuorikkoa. Kalkkunat ne vasta metkoja kavereita ovatkin. Paaaaljon kanoja kesympiä ja malttavat pysyä poissa kasvimaalta, vaikka lentää osaavatkin.

Vielä en ole päättänyt jäävätkö ankat ja kalkkunat talveksi, vai laitanko pakkaseen. Kalkkunoiden ruokinnan suhteen menen terveys edellä, jotta välttyisivät jalka- ja muilta vaivoilta, jos päätän osan jättää talven yli.

Viime aikoina suhteeni lihaan on muuttunut entisestään ja eläinten pitämisen perusteet ovat olleet pohdinnassa paljon. En ole vegaani, enkä vegaaniksi ole ryhtymässä, mutta mitä enemmän olen eläinten kanssa tekemisissä, sitä luonnottomammalta niiden teurastaminen ja syöminen tuntuu. Toisaalta taas arvostan paljon enemmän nahkaa, villaa jne. eläinperäisiä materiaaleja, kuin keinotekoisia… Aika näyttää löydänkö ratkaisun ja tasapainon mielessäni. Ankat ja kalkkunat ovat mainioita lemmikkejä, mutta itselläni tulee jossain kohtaa raja vastaan siinä, miten luonnolliset olosuhteet haluan versus pystyn niille tarjoamaan. Voi olla, että joku päivä nautin luonnoneläimistä pihapiirissäni. Tai sitten otan joskus taas kanoja. Mene ja tiedä tämän likan aivoituksia.

Omavaraisuuden suhteenhan en ole voinut ikinä sanoa olevani omavarainen vaikka kananmunien suhteen. Linnut tarvitsevat asumukseensa kuiviketta (kyllä, sitä voi tehdä itsekin), ne tarvitsevat vitamiineja, joskus lääkkeitä (loishäädöt), monipuolista ruokaa, lämpöä (sähkö), valoa (sähkö) jne. jne. Kuukaudessa voi helposti mennä pienenkin kanaparven pitoon yli sata euroa. Voisinkin jossain vaiheessa tehdä blogitekstin siitä, mitä kanojen pito on maksanut…

Eläinvauvoja ja muuta hulinaa

Kuun ensimmäinen maanantai on yleensä aika, jolloin monessa omavaraisblogissa ilmestyy samalla teemalla postaus. Tällä kertaa minäkin ehdin osallistumaan ja aihekin on hyvin ajankohtainen. Muiden bloggaajien päivitykset löydät tekstin lopusta linkkien kautta. Sarjaa voit seurata somessa hashtagilla #suuntanaomavaraisuus

Täällä on pitkin kevättalvea syntynyt joukko pieniä karvapalleroita. Ensin aloitti kani Musta-Akka seitsemällä poikasella. Muutama viikko siitä synnytti toinen kani ja kolmisen viikkoa sitten kolmas. Vielä on odotettavissa uusia pesueita.

Pariviikkoinen pallero oli lähtenyt pesästä tutkimaan ympäristöä.

Elli-kuttu kilisteli helmikuun lopulla yllättäen. Molemmat kilit ovat pukkeja ja toinen kasvattaa jo sarvia.

Kilit ovat loputtoman uteliaita ja touhukkaita. Niille maistuu heinän ja väkirehun lisäksi kumisaappaan varsi, heinäsäkki, vetoketjun vedin, hiukset…

Olga-kuttu kilisteli muutama viikko sitten tällaiset kaksoset. Vaalea on toivomani kuttu. En ole vielä keksinyt kileille nimiä, vaikka ne on jo rekisterissä. Pukit kuitenkin etsivät uusia koteja, joten nimien keksiminen saa jäädä uusille omistajille. Tuolle mustalle kilille tosin heitin rekisteröitäessä Vili-nimen.

Valkoinen kuttu Aino oli myös tiine ja synnytys käynnistyi viikko sitten perjantaina. Synnytys ei kuitenkaan edennyt ja eläinlääkäri veti ulos kuolleen pukkikilin. Aino jouduttiin lopettamaan illasta. Eläimet eivät helposti näytä kipua ja Ainon tuska oli jotain niin kamalaa katsottavaa, että melkein jo olin heittää hanskat tiskiin eläintenpidon suhteen.

Ankkojen haudonnan kanssa niin ikään oli myös huonoa tuuria matkassa. Hautomakone oli mennyt rikki kesken haudonnan ja neljä vuorokautta lasketun kuoriutumisajan jälkeen minulla oli kaksi alikehittynyttä ankkaa, joista kuoli ensin yksi ja lopulta toinenkin. Olin yksinäisen ankan kaveriksi ehtinyt jo hakea kaksi ankanpoikaa naapurikunnasta. Ne kaverukset kasvavat nyt kovaa vauhtia ja ovat jo kehittämässä upeaa sulkapeitettä. Lisäksi ostin kolme juoksuankanpoikasta, jotka vielä kasvavat lämpölampun alla. Lainaan sain hautomakoneen, josta toivonmukaan kuoriutuu lisää ankkoja. Pikku hiljaa alankin sitten vähentämään kanojen määrää. En tiedä raaskinko kokonaan luopua kanojen pidosta, mutta ankat on kyllä paljon helpompia monella tapaa (ja paremman makuisia).

Ja onpa tänne tiensä löytänyt myös kissanpentu Ivan!

Mitäs tänne muuta kuuluu? Toistan itseäni, kun kerron, että kiirettä, kiirettä, kiirettä. Enää kuukausi koulua jäljellä ja näyttö edessä. Pari kurssia viimeistelyä vaille.

Lisäksi toukokuussa pidän Permakulttuuri pähkinänkuoressa- ja Tutustu villiyrtteihin-verkkokurssit, sekä valmistelen kesäkuun Kotikanala- ja Kotieläinkursseja. (Kursseista löydät lisätietoja osoitteesta www.luontoanne.fi tai Luontoannen Facebook-sivuilta.)

Taimikylvöjä olen hieman tehnyt ja perunat on itämässä. Minua on vaivannut kevättalven vahva tunne, että tänä vuonna ei kannata kovinkaan panostaa kasvimaahan. En sitten tiedä pitääkö tunne lopulta paikkansa ja minkä takia näin olisi. Jotain kuitenkin laitan kasvamaan ja yritän olla maltillinen, niin ei sitten harmita jos mönkään menee.

Kohopenkkien teko on hyvällä mallilla ja kasvimaakaan ei suurempia muokkauksia kaipaa. Katemateriaaleja löytyy nyt runsaasti, kun minulla on kaksi suurpaalia olkea, lampaanvillaa ja ulkoa löytyy nyt paljon puiden lehtiä ja muuta.

Koivunmahlasima on tekeytymässä. Munkkeja ja tippaleipää tekisi kovin mieli, mutta minulla ei ole öljyä tai paistorasvaa, joten jäänevät tekemättä. En ole nyt koronan ja riskiryhmään kuulumisen vuoksi käynyt kaupassa. Paikallisesta K-Marketista voi onneksi tilata ostokset noudettavaksi, mutta eipä minulla juuri ole mitään sellaista, mitä välttämättä tarvitsisin.

Villiyrttien ilmestymistä odotan kovasti. Vuohenputket ja muut pysyttelevät vielä piilossansa, mutta ei pitäisi montaa viikkoa enää mennä. Metsästä en ole käynyt katsomassa löytyisikö jo nuoria nokkosia.

Yksi iso projekti on vuohien ja lampaiden metsälaitumen aitaaminen. Pitäisi suunnitella mistä langat kulkee, kuinka paljon tarvitsen tolppia, lankaa, mihin laittaa veräjät, missä järkevintä pitää vesiastiat ja ruokintapaikat… Vuohethan ovat koko talven ulkoilleet vapaana, mutta lampaiden kanssa en sitä kokeile. Ja kun kasvimaakin on tekeillä, en halua eläinten pääsevän sinne mylläämään.

Mehiläisiä tuskin vielä tänä vuonna tulee, vaikka tarkoitus oli ja kamppeet oli hankittu. Nyt on niin monta rautaa tulessa ja myöskään en uskalla laittaa yli kolmeasataa euroa yhteen yhdyskuntaan, kun ei ole tietoa loppuvuoden työtilanteesta. Harmittaa kyllä, koska pölyttäjiä oli viime vuonna todella vähän ja sen huomasi esimerkiksi omenien ja viinimarjojen satomäärissä. Kukinta oli runsas ja kaunis, mutta eihän niistä marjoja tule, jos ei ole ketään pölyttämässä.

Hirveästi näin kesän kynnyksellä polttelee mieltä ulkona nukkuminen, sähköttömyys ja muutenkin askeettinen elämä. Kesän myötä moni asia tulee turhaksi ylellisyydeksi, kuten suihku ja sähkö. Ihan en kuitenkaan voi vielä sähköverkosta irtautua, koska nyt tulen tarvitsemaan sähköä riittävään nettiyhteyteen ja verkkokurssien pyörittämiseen.

Linkit muiden blogiteksteihin:

Linkit on vyöhykeittäin, mutta tottahan toki voit ja kannattaa lukea kaikki!

Vyöhyke 1

https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/05/04/tilusten-esittely-ja-taimikasvatusten-edistyminen

https://www.omavarainen.fi/toukokuu/2020

Vyöhyke 2

https://sarinpuutarha.blogspot.com/2020/05/polyttajat-puutarhurin-apulaisina.html

https://luomulaakso.fi/?p=20051

https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/05/tervetuloa-porriaiset.html

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-5/

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/04/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-5.html

https://caramellia.fi/toukokuunkuulumiset/

https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/05/01/elainvauvoja-ja-polyttajista-huolehtimista

https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/05/suuntanaomavaraisuus-sarja-elainvauvat.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-polyttajat.html

https://pienenpienifarmi.com/?p=1298

https://www.kuitetekee.com/2020/05/04/suuntana-omavaraisuus-2/

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/05/unelmana-omavaraisempi-elama-polyttajat.html

https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-polyttajat-ja-elainvauvat

Vyöhyke 5

http://www.sorakukka.fi/?p=1047

Norja

https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/05/kaikkien-kesien-aiti.html