Eläinvauvoja ja muuta hulinaa

Kuun ensimmäinen maanantai on yleensä aika, jolloin monessa omavaraisblogissa ilmestyy samalla teemalla postaus. Tällä kertaa minäkin ehdin osallistumaan ja aihekin on hyvin ajankohtainen. Muiden bloggaajien päivitykset löydät tekstin lopusta linkkien kautta. Sarjaa voit seurata somessa hashtagilla #suuntanaomavaraisuus

Täällä on pitkin kevättalvea syntynyt joukko pieniä karvapalleroita. Ensin aloitti kani Musta-Akka seitsemällä poikasella. Muutama viikko siitä synnytti toinen kani ja kolmisen viikkoa sitten kolmas. Vielä on odotettavissa uusia pesueita.

Pariviikkoinen pallero oli lähtenyt pesästä tutkimaan ympäristöä.

Elli-kuttu kilisteli helmikuun lopulla yllättäen. Molemmat kilit ovat pukkeja ja toinen kasvattaa jo sarvia.

Kilit ovat loputtoman uteliaita ja touhukkaita. Niille maistuu heinän ja väkirehun lisäksi kumisaappaan varsi, heinäsäkki, vetoketjun vedin, hiukset…

Olga-kuttu kilisteli muutama viikko sitten tällaiset kaksoset. Vaalea on toivomani kuttu. En ole vielä keksinyt kileille nimiä, vaikka ne on jo rekisterissä. Pukit kuitenkin etsivät uusia koteja, joten nimien keksiminen saa jäädä uusille omistajille. Tuolle mustalle kilille tosin heitin rekisteröitäessä Vili-nimen.

Valkoinen kuttu Aino oli myös tiine ja synnytys käynnistyi viikko sitten perjantaina. Synnytys ei kuitenkaan edennyt ja eläinlääkäri veti ulos kuolleen pukkikilin. Aino jouduttiin lopettamaan illasta. Eläimet eivät helposti näytä kipua ja Ainon tuska oli jotain niin kamalaa katsottavaa, että melkein jo olin heittää hanskat tiskiin eläintenpidon suhteen.

Ankkojen haudonnan kanssa niin ikään oli myös huonoa tuuria matkassa. Hautomakone oli mennyt rikki kesken haudonnan ja neljä vuorokautta lasketun kuoriutumisajan jälkeen minulla oli kaksi alikehittynyttä ankkaa, joista kuoli ensin yksi ja lopulta toinenkin. Olin yksinäisen ankan kaveriksi ehtinyt jo hakea kaksi ankanpoikaa naapurikunnasta. Ne kaverukset kasvavat nyt kovaa vauhtia ja ovat jo kehittämässä upeaa sulkapeitettä. Lisäksi ostin kolme juoksuankanpoikasta, jotka vielä kasvavat lämpölampun alla. Lainaan sain hautomakoneen, josta toivonmukaan kuoriutuu lisää ankkoja. Pikku hiljaa alankin sitten vähentämään kanojen määrää. En tiedä raaskinko kokonaan luopua kanojen pidosta, mutta ankat on kyllä paljon helpompia monella tapaa (ja paremman makuisia).

Ja onpa tänne tiensä löytänyt myös kissanpentu Ivan!

Mitäs tänne muuta kuuluu? Toistan itseäni, kun kerron, että kiirettä, kiirettä, kiirettä. Enää kuukausi koulua jäljellä ja näyttö edessä. Pari kurssia viimeistelyä vaille.

Lisäksi toukokuussa pidän Permakulttuuri pähkinänkuoressa- ja Tutustu villiyrtteihin-verkkokurssit, sekä valmistelen kesäkuun Kotikanala- ja Kotieläinkursseja. (Kursseista löydät lisätietoja osoitteesta www.luontoanne.fi tai Luontoannen Facebook-sivuilta.)

Taimikylvöjä olen hieman tehnyt ja perunat on itämässä. Minua on vaivannut kevättalven vahva tunne, että tänä vuonna ei kannata kovinkaan panostaa kasvimaahan. En sitten tiedä pitääkö tunne lopulta paikkansa ja minkä takia näin olisi. Jotain kuitenkin laitan kasvamaan ja yritän olla maltillinen, niin ei sitten harmita jos mönkään menee.

Kohopenkkien teko on hyvällä mallilla ja kasvimaakaan ei suurempia muokkauksia kaipaa. Katemateriaaleja löytyy nyt runsaasti, kun minulla on kaksi suurpaalia olkea, lampaanvillaa ja ulkoa löytyy nyt paljon puiden lehtiä ja muuta.

Koivunmahlasima on tekeytymässä. Munkkeja ja tippaleipää tekisi kovin mieli, mutta minulla ei ole öljyä tai paistorasvaa, joten jäänevät tekemättä. En ole nyt koronan ja riskiryhmään kuulumisen vuoksi käynyt kaupassa. Paikallisesta K-Marketista voi onneksi tilata ostokset noudettavaksi, mutta eipä minulla juuri ole mitään sellaista, mitä välttämättä tarvitsisin.

Villiyrttien ilmestymistä odotan kovasti. Vuohenputket ja muut pysyttelevät vielä piilossansa, mutta ei pitäisi montaa viikkoa enää mennä. Metsästä en ole käynyt katsomassa löytyisikö jo nuoria nokkosia.

Yksi iso projekti on vuohien ja lampaiden metsälaitumen aitaaminen. Pitäisi suunnitella mistä langat kulkee, kuinka paljon tarvitsen tolppia, lankaa, mihin laittaa veräjät, missä järkevintä pitää vesiastiat ja ruokintapaikat… Vuohethan ovat koko talven ulkoilleet vapaana, mutta lampaiden kanssa en sitä kokeile. Ja kun kasvimaakin on tekeillä, en halua eläinten pääsevän sinne mylläämään.

Mehiläisiä tuskin vielä tänä vuonna tulee, vaikka tarkoitus oli ja kamppeet oli hankittu. Nyt on niin monta rautaa tulessa ja myöskään en uskalla laittaa yli kolmeasataa euroa yhteen yhdyskuntaan, kun ei ole tietoa loppuvuoden työtilanteesta. Harmittaa kyllä, koska pölyttäjiä oli viime vuonna todella vähän ja sen huomasi esimerkiksi omenien ja viinimarjojen satomäärissä. Kukinta oli runsas ja kaunis, mutta eihän niistä marjoja tule, jos ei ole ketään pölyttämässä.

Hirveästi näin kesän kynnyksellä polttelee mieltä ulkona nukkuminen, sähköttömyys ja muutenkin askeettinen elämä. Kesän myötä moni asia tulee turhaksi ylellisyydeksi, kuten suihku ja sähkö. Ihan en kuitenkaan voi vielä sähköverkosta irtautua, koska nyt tulen tarvitsemaan sähköä riittävään nettiyhteyteen ja verkkokurssien pyörittämiseen.

Linkit muiden blogiteksteihin:

Linkit on vyöhykeittäin, mutta tottahan toki voit ja kannattaa lukea kaikki!

Vyöhyke 1

https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/05/04/tilusten-esittely-ja-taimikasvatusten-edistyminen

https://www.omavarainen.fi/toukokuu/2020

Vyöhyke 2

https://sarinpuutarha.blogspot.com/2020/05/polyttajat-puutarhurin-apulaisina.html

https://luomulaakso.fi/?p=20051

https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/05/tervetuloa-porriaiset.html

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-5/

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/04/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-5.html

https://caramellia.fi/toukokuunkuulumiset/

https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/05/01/elainvauvoja-ja-polyttajista-huolehtimista

https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/05/suuntanaomavaraisuus-sarja-elainvauvat.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-polyttajat.html

https://pienenpienifarmi.com/?p=1298

https://www.kuitetekee.com/2020/05/04/suuntana-omavaraisuus-2/

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/05/unelmana-omavaraisempi-elama-polyttajat.html

https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-polyttajat-ja-elainvauvat

Vyöhyke 5

http://www.sorakukka.fi/?p=1047

Norja

https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/05/kaikkien-kesien-aiti.html

18 thoughts on “Eläinvauvoja ja muuta hulinaa”

  1. Wau, sulla on tosiaan monta rautaa tulessa! Onpa surullista kuultavaa, että olet menettänyt eläimiä. Teidän muiden tarinoita lukiessa välittyy usein niin idyllinen tunnelma pihassa vapaana laiduntavista eläimistä, että tuo raadollisuus tuppaa unohtumaan. Sellaista se elämä taitaa kuitenkin olla ja hyvä ettet heittänyt hanskoja tiskiin! Onko ankan munat saman makuisia kuin kananmunat vai lihan maukkauden vuoksiko olet päätynyt ankkoihin? Seurailin muutamaa keskusteluryhmää taannoin joissa hyvin kävi ilmi, että kanat varsinkin on kovin brutaaleja eläimiä. Heikoin nokitaan vaikka hengiltä jos vaan verta on näkyvissä, hui!

    1. Ankat on oman kokemukseni mukaan vaivattomampia. Toki ne läträä vedellä ja sitä saa useamman kerran päivässä niille vaihtaa, mutta ne eivät tuhoa kasvimaata, tarkenevat paremmin talvella ja ovat rauhallisempia. Toki ankan lihakin on todella herkullista ja ankka on helpompi teurastaa kokonsa puolesta kun taas pienempi maatiaiskana.
      En oikein osaa sanoa maistuuko munat erilaiselle, mutta ne on isompia ja kuohkeampia.

  2. Voi ei 🙁 Olen pahoillani eläinmenetyksistäsi. Eläinten kipua on omalla tavallaan erityisen vaikeaa kestää, kun ei ole yhteistä kieltä, ainakaan ihmisen puolelta.

    Nuo ankat kiinnostavat itseäni kovasti. Meillä ei ole muita eläimiä kuin lemmikkejä, mutta suunnitelmissa on muitakin ja ankat ovat ihania!

    Iloista kevättä sinne ja onnea näyttötyöllesi!

  3. Ikävää että Ainon kanssa kävi näin 🙁 Ei vaan aina onnistu. Mutta hyvä että kilejä on kuitenkin saatu! Nämä ruskean kirjavat ja väriset ovat kyllä hauskan näköisiä, ei taida kuitenkaan olla kovin yleinen väri suomenvuohella? Mahtaakohan kulkea joissain tietyissä sukulinjoissa vai voiko pompata esiin miten vaan?

    Kurjaa että hautomakone kiukutteli sielläkin. Olisi niin paljon helpompaa että voisi emon alla haudottaa mutta ei vaan tänä vuonna meillä käy. Koneissa on aina omat kommervenkkinsä!

    1. Kutun suvussa on kääpiövuohta, siitä väritys. Kilien isä on suomenvuohi.

  4. Iloa ja surua eläinten kanssa; sitähän se on! Harmittavia eläinten menetyksiä, mutta onneksi on iloakin!

    Minä en nyt ihan saa kiinni tuosta ”ankat ovat vaivattomampia kuin kanat” -ajatuksesta! =’D Meillä on ollut kesäankkoja muutamina kesinä. Olen ottanut niitä aikuisina ja ihan poikasiakin olen haudottanut. Ankat kyllä hakeutuivat kasvimaille ja söivät kaiken. Samaten ne paskoivat kahvilautasen kokoisia märkiä sontia ympäri pihaa. Veden kanssa läträäminenkin oli ihan mahotonta ja ne kastelivat kaikki sisätilat.
    Mutta… mukavia otuksiahan ne luonteeltaan olivat kaikki tyynni ja kesällä silleen vaivattomia, kun niille sai läträämisvedet ulos. Siellä saivat rätätä sielunsa kyllyydestä.
    Munat olivat aivan huikeita leivonnassa! Kakkupohjista tuli sellaisia sienimäisen kosteita. Ja liha tietysti ihan omaa luokkaansa!
    Itekin kyllä tekis mieli ottaa kesäankkoja taas, mutta niiden talvella sisällä pito on kyllä haastavaa juurikin noiden vesiläträysjuttujen takia.

    1. Meillä ankat läträävät ulkona kesät talvet, poislukien ulkonapitokieltoajan. Aikeissa on kyllä tehdä säädösten mukainen tarha niille, jotta voisivat keväälläkin ulkoilla. Kanala/ankkala on entisessä saunassa, joten siellä on hyvä läträtä. Toki vettä saa vaihtaa tiheään, mutta se ei ole minusta raskasta.
      Ankat ovat olleet minulla terveempiä kuin kanat, eivätkä ne lennä ja häviä pihapiiristä, niin kuin kanat ovat välillä tehneet. Ne eivät myöskään ole yhtä dramaattisia panikoijia, kuin kanat, jotka saavat hälyn aikaan milloin mistäkin.

  5. No onpas siellä elämää ja elukkaa. Wau. Eläimet ovat tilan sydän ja energialähde. Ja erinomaista ruokaa sitäpaitsi. Jokaisella niistä on oma tehtävänsä eläessään ja kuoltuaan. Eläinrakkaus ei minusta sulje pois sitä että rakkaan eläimen tappaa ja syö. Surullista on kuitenkin odottamaton kuolema, kuten teidän kutun tapauksessa. Toivotan terveisiä arktisesta ja hyvää kevättä ja kesää. Kannattaa muistaa aina välistä vain olla. Katsella omia aikaansaannoksiaan ja kehua itseään ja sallia vapaahetkiä. Siihen kehumiseen teillä ontodellakin aihetta. Tiedän kokemuksesta kuinka helposti intohimo ja rakkaus jotain juttua kohtaan saattaa salkavalasti viedä voimia <3

  6. Elämään kuuluu niin syntymä kuin kuolemakin. Joskus se kuolema tulee yllättäen. Teillä on kyllä niin paljon siellä myös uutta elämää, jota on varmasti mielenkiintoista seurata. Eläinten kohdalla saa kyllä olla tarkkana, kun eivät helposti halua paljastaa kipuaan. Vanhan kissamme kohdalla olen jo miettinyt, että eläinlääkärin pyytäisi sitten kotiin antamaan viimeistä piikkiä, kun aika on. Munuaisarvot kertovat karua kieltään, joten jos kunto romahtaa, niin sen tietää, mistä se johtuu.

  7. Eläinten menetykset kirpaisee aina. Meillä kävi kalkkunat lirkkimässä omassa juoma-astiassa niin me menetettiin ne kaikki. Silloin syletti ja pahasti kun sillä summalla olisi saanut hyvän jaokkeen 🤦‍♀️ Nyt ostettiin munia ja katsotaan tuleeko niistä mitään.

Vastaa käyttäjälle admin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *