Voikukkasiirappi

Voikukkien kukinta-aika on kohtuu lyhyt, joten nyt en aikaillut, kun alkoi netissä vilisemään voikukkasiirapin ohjeita. Lähes kaikissa kuitenkin käytettiin sitruunahappoa, mitä pyrin välttämään, joten tein jonkinlaisen kompromissin ja loin oman reseptin (jossa sitruunahappoa on hieman, hillosokerissa). Pelkällä sokerilla seos ei saennut tarpeeksi.

Voikukissa piileskelee paljon pieniä hyönteisiä ja moni ohje neuvookin liottamaan kukkia ensin. Itse tein ensimmäisen ja viimeisen kerran niin, koska ei ne hyönteiset mihinkään lähteneet ja toisekseen kukkien nyppiminen on työläämpää kosteina.

Vihreä kitkerä kanta lähtee helposti irti pyöräyttämällä. Siirappiin käytetään vain kukan keltainen osa, mutta pienet vihreät terälehdet eivät haittaa.

Ja itse ohjeeseen:

Reilu litra keltaisia kukkia, litra vettä, 800g sokeria, 200g hillosokeria

Kiehauta kukat ja keitä noin kuusi minuuttia. Siivilöi kukat pois ja kuumenna neste kiehuvaksi. Lisää sokerit ja anna poreilla 15-30 minuuttia, kunnes neste on siirappimaisen paksua.

Hunajaisen makuista! Kannattaa huomioida, että voikukka voi allergisoida. Itsellä alkoi huulia ja suuta pistellä.

Huomenna on aika kuukausittaisen yhteispostauksen. Siinä vähän lisää juttua villiyrteistä.

Jos villiyrtit ja niiden hyödyntäminen kiinnostaa enemmänkin, alkaa seuraava Tutustu villiyrtteihin-verkkokurssi 8.6. Kurssin hinta on 39 euroa (sis. alv) ja osallistujat saavat erittäin kattavan paketin kahdeksan eri villiyrtin tunnistamisesta, hyödyntämisestä, näköislajeista, huomioitavista asioista ja paljon muusta. Ilmoittautuminen sähköpostilla luontoanne@luontoanne.fi. Kurssin materiaalit ja oppimisympäristö jäävät käyttöösi kurssin päätyttyäkin.

Eläinvauvoja ja muuta hulinaa

Kuun ensimmäinen maanantai on yleensä aika, jolloin monessa omavaraisblogissa ilmestyy samalla teemalla postaus. Tällä kertaa minäkin ehdin osallistumaan ja aihekin on hyvin ajankohtainen. Muiden bloggaajien päivitykset löydät tekstin lopusta linkkien kautta. Sarjaa voit seurata somessa hashtagilla #suuntanaomavaraisuus

Täällä on pitkin kevättalvea syntynyt joukko pieniä karvapalleroita. Ensin aloitti kani Musta-Akka seitsemällä poikasella. Muutama viikko siitä synnytti toinen kani ja kolmisen viikkoa sitten kolmas. Vielä on odotettavissa uusia pesueita.

Pariviikkoinen pallero oli lähtenyt pesästä tutkimaan ympäristöä.

Elli-kuttu kilisteli helmikuun lopulla yllättäen. Molemmat kilit ovat pukkeja ja toinen kasvattaa jo sarvia.

Kilit ovat loputtoman uteliaita ja touhukkaita. Niille maistuu heinän ja väkirehun lisäksi kumisaappaan varsi, heinäsäkki, vetoketjun vedin, hiukset…

Olga-kuttu kilisteli muutama viikko sitten tällaiset kaksoset. Vaalea on toivomani kuttu. En ole vielä keksinyt kileille nimiä, vaikka ne on jo rekisterissä. Pukit kuitenkin etsivät uusia koteja, joten nimien keksiminen saa jäädä uusille omistajille. Tuolle mustalle kilille tosin heitin rekisteröitäessä Vili-nimen.

Valkoinen kuttu Aino oli myös tiine ja synnytys käynnistyi viikko sitten perjantaina. Synnytys ei kuitenkaan edennyt ja eläinlääkäri veti ulos kuolleen pukkikilin. Aino jouduttiin lopettamaan illasta. Eläimet eivät helposti näytä kipua ja Ainon tuska oli jotain niin kamalaa katsottavaa, että melkein jo olin heittää hanskat tiskiin eläintenpidon suhteen.

Ankkojen haudonnan kanssa niin ikään oli myös huonoa tuuria matkassa. Hautomakone oli mennyt rikki kesken haudonnan ja neljä vuorokautta lasketun kuoriutumisajan jälkeen minulla oli kaksi alikehittynyttä ankkaa, joista kuoli ensin yksi ja lopulta toinenkin. Olin yksinäisen ankan kaveriksi ehtinyt jo hakea kaksi ankanpoikaa naapurikunnasta. Ne kaverukset kasvavat nyt kovaa vauhtia ja ovat jo kehittämässä upeaa sulkapeitettä. Lisäksi ostin kolme juoksuankanpoikasta, jotka vielä kasvavat lämpölampun alla. Lainaan sain hautomakoneen, josta toivonmukaan kuoriutuu lisää ankkoja. Pikku hiljaa alankin sitten vähentämään kanojen määrää. En tiedä raaskinko kokonaan luopua kanojen pidosta, mutta ankat on kyllä paljon helpompia monella tapaa (ja paremman makuisia).

Ja onpa tänne tiensä löytänyt myös kissanpentu Ivan!

Mitäs tänne muuta kuuluu? Toistan itseäni, kun kerron, että kiirettä, kiirettä, kiirettä. Enää kuukausi koulua jäljellä ja näyttö edessä. Pari kurssia viimeistelyä vaille.

Lisäksi toukokuussa pidän Permakulttuuri pähkinänkuoressa- ja Tutustu villiyrtteihin-verkkokurssit, sekä valmistelen kesäkuun Kotikanala- ja Kotieläinkursseja. (Kursseista löydät lisätietoja osoitteesta www.luontoanne.fi tai Luontoannen Facebook-sivuilta.)

Taimikylvöjä olen hieman tehnyt ja perunat on itämässä. Minua on vaivannut kevättalven vahva tunne, että tänä vuonna ei kannata kovinkaan panostaa kasvimaahan. En sitten tiedä pitääkö tunne lopulta paikkansa ja minkä takia näin olisi. Jotain kuitenkin laitan kasvamaan ja yritän olla maltillinen, niin ei sitten harmita jos mönkään menee.

Kohopenkkien teko on hyvällä mallilla ja kasvimaakaan ei suurempia muokkauksia kaipaa. Katemateriaaleja löytyy nyt runsaasti, kun minulla on kaksi suurpaalia olkea, lampaanvillaa ja ulkoa löytyy nyt paljon puiden lehtiä ja muuta.

Koivunmahlasima on tekeytymässä. Munkkeja ja tippaleipää tekisi kovin mieli, mutta minulla ei ole öljyä tai paistorasvaa, joten jäänevät tekemättä. En ole nyt koronan ja riskiryhmään kuulumisen vuoksi käynyt kaupassa. Paikallisesta K-Marketista voi onneksi tilata ostokset noudettavaksi, mutta eipä minulla juuri ole mitään sellaista, mitä välttämättä tarvitsisin.

Villiyrttien ilmestymistä odotan kovasti. Vuohenputket ja muut pysyttelevät vielä piilossansa, mutta ei pitäisi montaa viikkoa enää mennä. Metsästä en ole käynyt katsomassa löytyisikö jo nuoria nokkosia.

Yksi iso projekti on vuohien ja lampaiden metsälaitumen aitaaminen. Pitäisi suunnitella mistä langat kulkee, kuinka paljon tarvitsen tolppia, lankaa, mihin laittaa veräjät, missä järkevintä pitää vesiastiat ja ruokintapaikat… Vuohethan ovat koko talven ulkoilleet vapaana, mutta lampaiden kanssa en sitä kokeile. Ja kun kasvimaakin on tekeillä, en halua eläinten pääsevän sinne mylläämään.

Mehiläisiä tuskin vielä tänä vuonna tulee, vaikka tarkoitus oli ja kamppeet oli hankittu. Nyt on niin monta rautaa tulessa ja myöskään en uskalla laittaa yli kolmeasataa euroa yhteen yhdyskuntaan, kun ei ole tietoa loppuvuoden työtilanteesta. Harmittaa kyllä, koska pölyttäjiä oli viime vuonna todella vähän ja sen huomasi esimerkiksi omenien ja viinimarjojen satomäärissä. Kukinta oli runsas ja kaunis, mutta eihän niistä marjoja tule, jos ei ole ketään pölyttämässä.

Hirveästi näin kesän kynnyksellä polttelee mieltä ulkona nukkuminen, sähköttömyys ja muutenkin askeettinen elämä. Kesän myötä moni asia tulee turhaksi ylellisyydeksi, kuten suihku ja sähkö. Ihan en kuitenkaan voi vielä sähköverkosta irtautua, koska nyt tulen tarvitsemaan sähköä riittävään nettiyhteyteen ja verkkokurssien pyörittämiseen.

Linkit muiden blogiteksteihin:

Linkit on vyöhykeittäin, mutta tottahan toki voit ja kannattaa lukea kaikki!

Vyöhyke 1

https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/05/04/tilusten-esittely-ja-taimikasvatusten-edistyminen

https://www.omavarainen.fi/toukokuu/2020

Vyöhyke 2

https://sarinpuutarha.blogspot.com/2020/05/polyttajat-puutarhurin-apulaisina.html

https://luomulaakso.fi/?p=20051

https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/05/tervetuloa-porriaiset.html

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-5/

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/04/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-5.html

https://caramellia.fi/toukokuunkuulumiset/

https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/05/01/elainvauvoja-ja-polyttajista-huolehtimista

https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/05/suuntanaomavaraisuus-sarja-elainvauvat.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-polyttajat.html

https://pienenpienifarmi.com/?p=1298

https://www.kuitetekee.com/2020/05/04/suuntana-omavaraisuus-2/

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/05/unelmana-omavaraisempi-elama-polyttajat.html

https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-polyttajat-ja-elainvauvat

Vyöhyke 5

http://www.sorakukka.fi/?p=1047

Norja

https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/05/kaikkien-kesien-aiti.html