Opiskelijaelämää puutarha-alalla

Opiskelen parhaillaan puutarha-alan opintokokonaisuutta Omavaraisuutta luonnosta ja kasvimaalta.

Opiskelu on ollut hurjan mielenkiintoista, vaikka tähän asti asiat ovat olleet aika tuttuja. Parasta antia on ollut tilavierailut. Olen erittäin ilahtunut siitä, että tilat ovat olleet pientiloja ja luomuviljelyssä.

Eräältä tilalta, jossa viljeltiin usean eri vadelmalajikkeen lisäksi mm. perunaa, pensasmustikkaa, mesimarjaa, mansikkaa ja vaikka sun mitä.

Saan opiskelusta inspiraatiota ja intoa kehittää omaa tilaani. Tällä hetkellä suunnittelen mitä alan tuottamaan ja mihin kasvualan sijoitan tontillani.

Olen jo pitkään halunnut opiskella puutarha-alaa, mutta tähän asti piti vetkutella ja epäröidä. Nyt tuntuu, että opiskelujen aloitus kannatti ja saan hyvät eväät tilani kehittämiselle.

Syksy tuli

Syksy on talven lisäksi lempivuodenaikani. Silloin on luonnon tuoksut parhaimmillaan, usvaiset illat, kynttilät ja tulisijojen lämpö tunnelman luojina…

Syksy tietää myös talveen varautumista. Satoa korjataan, valmistellaan kasvupenkit ensi vuodelle kasvimaalla, istutetaan puita ja pensaita, siivotaan pihapiiristä rojut pois, tehdään viimeiset polttopuut ja tilataan eläimille rehut talveksi, sekä keritään lampaat.

Saan myös lähiaikoina metsälaitumen vihdoin valmiiksi, joten eläimet pääsevät sinne vielä nauttimaan raittiista ilmasta ja saan itse samalla tyhjennettyä navetasta pehkut ja kalkitsemaan seinät. Ajattelin myös jakaa navetan osiin, lampaille ja vuohille kullekin omat aitaukset. Puput siirtyvät entiseen kanalaan.

Lampaat ja vuohet ovat tähän asti laiduntaneet ilman aitoja valvotusti.

Olga-kutulle, lampaille ja pupuille on sulhaset etsinnässä. Koska en ehdi tänä syksynä hirvimetsälle, pitää lihan saanti jotenkin turvata. Kanit ovat siinä helpoimpia keinoja. Lisäksi todennäköisesti lampaille tulee pässi, jonka työnsä suoritettuaan teurastan.

Olen tyytyväinen, että lampaat ja vuohet jäävätkin tänne. Niistä on tullut sellaisia sydänkäpysiä, että ei niistä raaski luopua ja keväällä olisi sitten kesälampaiden totutus uuteen paikkaan ja uuteen ihmiseen.

Ensi vuonna tilalla toivottavasti maisemaa hoitavat myös kyytöt! Haaveilen Palokankaan maiden palauttamista entisiin aikoihin ja perinnebiotoopin säilyttämisessä toimii parhaiten, kun laidunnusta vuorottelee eri eläinlajien kanssa. En malttaisi odottaa kyyttöjen saapumiseen. Sitten on myös mukava ottaa vastaan ikäihmisiä vierailulle muistelemaan vanhoja aikoja.

Päiväretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon

Kauan siitä haaveilin ja vihdoin eräänä päivänä päätin nopeasti pakata kimpsut ja kampsut eväineen ja koiran autoon ja huristettiin Etelä-Konneveden kansallispuistoon.

Veikka oli jo aiemmin totutellut reppunsa kantamiseen ja nyt reppuun sai omat ja minun eväät. Itselläni oli 30 litrainen rinkka, jossa ensiapupakkaus, vettä, kevytuntuvatakki taukotakiksi, sadetakki ja vaihtosukat. Autossa odotti vaihtokengät paluumatkaa varten.

Patikointikenkinä minulla oli nastalliset maastojuoksukengät kahdella merinosukalla. Kengät olivat hyvä valinta, sillä reitti oli paikoin liukas ja kahdella merinosukalla ei jalat tuntuneet kylmiltä, vaikka kastuivat. Reitti oli todella märkä.

Villapaita riitti puserona ja jalassa oli Revolution Racen housut. Taukotakille ja sadetakille tuli reissulla myös käyttöä.

Kuljimme kolmen vuoren vaelluksen. Reitin pituus oli 16km ja arvioitu kulkuaika 6-12 tuntia. Noh, Veikalla oli sellainen vauhti, että kuljimme sen noin viidessä tunnissa taukoineen.

Satuimme reitille oikeaan aikaan, sillä aurinko oli laskemassa ja saimme nauttia hienoista maisemista.

Ensimmäisellä kolmanneksella pohkeet väsyivät, mutta kummasti ne tottuivat loppumatkaksi. Vasen polvi oli kovilla reissulla ja kotona huomasin myös vasemman isovarpaan kynsineen olevan sinisenä mustelmalla. Varvas ei kuitenkaan ollut kipeä ja ei ole ensimmäinen kerta. Joskus ollessani henkilöstöravintolassa tet-harjoittelussa samaisen varpaan kynsi tummeni.

Paikka on todella käymisen arvoinen, siellä on eväspaikkoja laavuineen ja tulipaikkoineen, sekä veneelle laituri. Lisäksi yhdessä paikassa on soutuvene vapaassa käytössä. Reittejä on eripituisia ja esteetönkin reitti löytyy.

Myrsky tulee, oletko valmis?

Kuulin sattumalta maanantaina, että olisi tulossa myrsky. En selvästikään kovin aktiivisesti seuraa säätiedotuksia tai uutisointia. Olin jopa suunnitellut patikointiretkeä tälle ajalle. Noh, suunnitelmat hieman muuttuivat ja aloittelin valmistautumista myrskyyn.

  1. Lahon pihakoivun kaato

Metsuri kävi kaatamassa lahon pihakoivun, joka jo aiempien tuulenpuuskien aikaan taipui uhkaavasti rakennuksia päin. Metsuri hoiti kaatamisen ja minä pienimisen, siihen asti kunnes hukkain moottorisahani laipan mutterin pöpelikköön… Pääseepähän eläimet tuostakin syömään oksia ja lehviä. Pihan tuntumassa on kolme järjettömän korkeaa kuusta, jotka ovat myös riski. Kuusella on hyvin pintapuoleiset juuret, joten ne kaatuvat herkästi. Ja juuri nuo kuuset sijaitsevat kohtuullisen aukealla paikalla… Ne jätettiin kuitenkin vielä pystyyn. Vaan saisi niistä komeaa kuusilankkua!

2. Sadetakki

Sadetakin hankin jo joku aika sitten, koska sellaista en ole omistanut sen jälkeen kun aloitin peruskoulun. Ihan nappi ostos! En tykkää kastumisesta, mutta rakastan ulkoilua sateella, joten takki on ollut jo ahkerassa käytössä. Myrskynkin aikaan haluan ulkoilla.

3. Puhelimen ja läppärin lataus

Ei sillä, mieluiten olisin ilman niitä, mutta tällä hetkellä minun täytyy olla tavoitettavissa ja hoitaa tiettyjä velvollisuuksia.

4. Vesi

Vettä talteen eläimille ja itselle. Puuliedelle iso kattilallinen vettä, jos satun tarvitsemaan lämmintä vettä johonkin. Toki vesi nousee kaivosta tarvittaessa ilman sähköäkin, kun minulla on pari käsipumppua. Toisessa kaivossa on kaksi ämpäriä, kun en ole sitonut niitä tarpeeksi kestävään naruun…

5. Sähkölaitteet irti seinästä

Pakastimia en oikein voi irrottaa, joten toivotaan etteivät ne mene rikki odotettavissa olevista sähkökatkoksista.

6. Ruokaa

Ruokaa löytyy niin itselle, kuin eläimillekin. Toki lampaille ja vuohille ei tällä hetkellä ole heinää, että joko niitän sitä tai vien ne myrskyssäkin ulos syömään. Onneksi ulkona vielä vihertää ja syötävää piisaa.

7. Irtotavara turvaan pihalta

Isompikin tavara, kuten trampoliini tai kasvihuone saattaa kovassa tuulessa lähteä omille teilleen.

8. Hedelmäpuiden tukeminen

Vielä tekemättä… Tukematta jäävien nuorten hedelmäpuiden juuripaakku heiluu myös, jos tuuli on tarpeeksi voimakas ja tarttuu puuhun. Tähän aikaan vuodesta, kun hedelmäpuut valmistautuvat talveen, ei juuristoon toivoisi kohdistuvan mitään ylimääräistä rasitusta.

9. Auto sellaiseen paikkaan, ettei puita pääse kaatumaan auton päälle

Noh, sellaista paikkaa ei minun tontilla ole.

10. Valo

Taskulampun lataus (voitin metsästysseuran arvonnassa ihan huipun ladattavan otsalampun), kynttilöitä, tuikkuja, lyhtyjä, tulitikkuja…

Miten sinä varaudut myrskyyn? Olenko mahdollisesti unohtanut jotain?