Myrsky tulee, oletko valmis?

Kuulin sattumalta maanantaina, että olisi tulossa myrsky. En selvästikään kovin aktiivisesti seuraa säätiedotuksia tai uutisointia. Olin jopa suunnitellut patikointiretkeä tälle ajalle. Noh, suunnitelmat hieman muuttuivat ja aloittelin valmistautumista myrskyyn.

  1. Lahon pihakoivun kaato

Metsuri kävi kaatamassa lahon pihakoivun, joka jo aiempien tuulenpuuskien aikaan taipui uhkaavasti rakennuksia päin. Metsuri hoiti kaatamisen ja minä pienimisen, siihen asti kunnes hukkain moottorisahani laipan mutterin pöpelikköön… Pääseepähän eläimet tuostakin syömään oksia ja lehviä. Pihan tuntumassa on kolme järjettömän korkeaa kuusta, jotka ovat myös riski. Kuusella on hyvin pintapuoleiset juuret, joten ne kaatuvat herkästi. Ja juuri nuo kuuset sijaitsevat kohtuullisen aukealla paikalla… Ne jätettiin kuitenkin vielä pystyyn. Vaan saisi niistä komeaa kuusilankkua!

2. Sadetakki

Sadetakin hankin jo joku aika sitten, koska sellaista en ole omistanut sen jälkeen kun aloitin peruskoulun. Ihan nappi ostos! En tykkää kastumisesta, mutta rakastan ulkoilua sateella, joten takki on ollut jo ahkerassa käytössä. Myrskynkin aikaan haluan ulkoilla.

3. Puhelimen ja läppärin lataus

Ei sillä, mieluiten olisin ilman niitä, mutta tällä hetkellä minun täytyy olla tavoitettavissa ja hoitaa tiettyjä velvollisuuksia.

4. Vesi

Vettä talteen eläimille ja itselle. Puuliedelle iso kattilallinen vettä, jos satun tarvitsemaan lämmintä vettä johonkin. Toki vesi nousee kaivosta tarvittaessa ilman sähköäkin, kun minulla on pari käsipumppua. Toisessa kaivossa on kaksi ämpäriä, kun en ole sitonut niitä tarpeeksi kestävään naruun…

5. Sähkölaitteet irti seinästä

Pakastimia en oikein voi irrottaa, joten toivotaan etteivät ne mene rikki odotettavissa olevista sähkökatkoksista.

6. Ruokaa

Ruokaa löytyy niin itselle, kuin eläimillekin. Toki lampaille ja vuohille ei tällä hetkellä ole heinää, että joko niitän sitä tai vien ne myrskyssäkin ulos syömään. Onneksi ulkona vielä vihertää ja syötävää piisaa.

7. Irtotavara turvaan pihalta

Isompikin tavara, kuten trampoliini tai kasvihuone saattaa kovassa tuulessa lähteä omille teilleen.

8. Hedelmäpuiden tukeminen

Vielä tekemättä… Tukematta jäävien nuorten hedelmäpuiden juuripaakku heiluu myös, jos tuuli on tarpeeksi voimakas ja tarttuu puuhun. Tähän aikaan vuodesta, kun hedelmäpuut valmistautuvat talveen, ei juuristoon toivoisi kohdistuvan mitään ylimääräistä rasitusta.

9. Auto sellaiseen paikkaan, ettei puita pääse kaatumaan auton päälle

Noh, sellaista paikkaa ei minun tontilla ole.

10. Valo

Taskulampun lataus (voitin metsästysseuran arvonnassa ihan huipun ladattavan otsalampun), kynttilöitä, tuikkuja, lyhtyjä, tulitikkuja…

Miten sinä varaudut myrskyyn? Olenko mahdollisesti unohtanut jotain?

Mitä kuuluu?

Omavaraisbloggaajien kuukausipostaus julkaistiin maanantaina, mutta jälleen jäi omalla kohdalla kirjoittaminen välistä. Kuulumisia kuitenkin toivottiin ja kirjoittaminen on mielessä pyörinyt, joten enköhän minä nyt jotain rustaa.

Kesä meni puutarha-alan opintojen ja töiden merkeissä. Kasvimaan kimppuun pääsin vasta kesäkuun lopulla ja itävyys oli aivan olematonta. Ja mitä sitten maan pinnalle putkahti, tuhosivat kalkkunat joita ei aidat pidättele.

Kalkkunoille oli maistunut myös perunanlehdet ja mansikantaimet, joten se siitä. Toisaalta eipä minulla olisi ollut aikaa ja energiaa kasvimaalle.

”Jaa minä vai?”

Osasin kyllä varautuakin huonoon satovuoteen, koska minulla oli jo talvella niin vahva tunne, että tänä vuonna ei onnistu. Kalkkunat eivät olleet ainoa syy, vaan säät olivat kehnot (ensin liian kylmää, sitten liian kuumaa ja kuivaa, sitten vielä liian märkää…), minulla ei yksinkertaisesti ollut voimia kasvimaalle.

Kaikki energiani on mennyt työntekoon ja koti on ollut retuperällä. Eläinten kanssa on ollut huonoa onnea, sillä joka kerta, kun laumanvartija on käynyt sisällä, on ankkoja tapettu pihassa. Yksi kalkkunakin oli syöty riihen ylisillä.

Koiralaumakin pienentyi kahteen, kun Jeelo muutti uuteen kotiin, sillä en pääse käyttämään sitä tänä vuonna ollenkaan metsällä ja Pipsan vointi meni niin huonoksi, että oli hänestäkin aika päästää irti.

Veikka-koiraa ei pienentynyt lauma ole häirinnyt, päinvastoin Veikka on nyt paljon rauhallisempi ja eroahdistus onkin ollut peilausta Pipsan eroahdistuksesta. Pimu on nyt pysynyt varsin tiiviisti ulkona vahtimassa ankkoja ja kalkkunoita, sitä harmitti ankkojen menetykset selvästi, se vinkui ja nukkui raatojen vieressä.

Puut saavat kyytiä, kun lampaat ja vuohet niitä raivailee.

Vuohien ja lampaiden luopumista mietin, sillä heinä on niin kallista ja se on ollut lähes aina homeista. Lisäksi minulla ei ole vielä(kään) pihattoa niille ja tuntuisi kurjalta pakata niitä talveksi navettaan, vaikka ne päivällä pääsisivätkin ulkoilemaan.

Tilukset kuitenkin tarvitsevat lampaita laiduntamaan, joten voisin ensi vuonna ottaa kesälampaita. Kesälampaiden vuokraaminen tulee huomattavasti edullisemmaksi, kuin ympärivuotinen pito.

Noh, eipä loppuvuosi tästä taida helpottaa, sillä olen haalinut kiitettävän määrän töitä opiskelujen oheen. Se on se jokavuotinen mantra ”ensi vuonna jätän itselleni aikaa” ja sitten käykin näin… Minulla piti myös olla heinäkuussa lomaviikko ja piti käydä Veikan kanssa patikoimassa, mutta töissähän minä olin. Toki asiaa auttoi se, että auto hajosi ja se onkin käynyt nyt useaan otteeseen korjaamolla, viimeksi tänään.

Jotta näin. Talvella eläinmäärä todennäköisesti on pienentynyt roimasti, sillä ajattelin jättää Veikan ja Pimun lisäksi Jarno-kanin ja kissat. Mammakissa kyllä kävi tutustumassa uuteen perheeseen, mutta oli tuuletuskanavaa pitkin livahtanut takaisin kotiin…

Aika aikaansa kutakin

Vielä pari vuotta sitten ajattelin itsekseni, että kanat ovat viimeisimpiä eläimiä, mistä koskaan luovun. Kuitenkin olen viime vuoden ajan pähkäillyt asiaa, punninnut plussia ja miinuksia. Lopulta päätöksen tekeminen oli todella helppoa ja niinpä kanat muuttivat uuteen kotiin muutama viikko sitten.

Vaakakupissa painoi niiden työläys, kasvimaan tuhoaminen (lentävät aidan yli), kaiken maailman taudit, loiset ja sairaudet, sotku ja oma jaksaminen. Lisäksi en ollut tyytyväinen niiden oloihin, mutta minulla ei kuitenkaan riittänyt paukkuja uuden kanalan rakentamiseenkaan.

Ankoista sanotaan, että ne sotkevat hirveästi, mutta kyllä kanat vei voiton! Pihallani taapertaakin parhaillaan yksitoista ankkaa ja uusimpina tulokkaina viisi kalkkunanuorikkoa. Kalkkunat ne vasta metkoja kavereita ovatkin. Paaaaljon kanoja kesympiä ja malttavat pysyä poissa kasvimaalta, vaikka lentää osaavatkin.

Vielä en ole päättänyt jäävätkö ankat ja kalkkunat talveksi, vai laitanko pakkaseen. Kalkkunoiden ruokinnan suhteen menen terveys edellä, jotta välttyisivät jalka- ja muilta vaivoilta, jos päätän osan jättää talven yli.

Viime aikoina suhteeni lihaan on muuttunut entisestään ja eläinten pitämisen perusteet ovat olleet pohdinnassa paljon. En ole vegaani, enkä vegaaniksi ole ryhtymässä, mutta mitä enemmän olen eläinten kanssa tekemisissä, sitä luonnottomammalta niiden teurastaminen ja syöminen tuntuu. Toisaalta taas arvostan paljon enemmän nahkaa, villaa jne. eläinperäisiä materiaaleja, kuin keinotekoisia… Aika näyttää löydänkö ratkaisun ja tasapainon mielessäni. Ankat ja kalkkunat ovat mainioita lemmikkejä, mutta itselläni tulee jossain kohtaa raja vastaan siinä, miten luonnolliset olosuhteet haluan versus pystyn niille tarjoamaan. Voi olla, että joku päivä nautin luonnoneläimistä pihapiirissäni. Tai sitten otan joskus taas kanoja. Mene ja tiedä tämän likan aivoituksia.

Omavaraisuuden suhteenhan en ole voinut ikinä sanoa olevani omavarainen vaikka kananmunien suhteen. Linnut tarvitsevat asumukseensa kuiviketta (kyllä, sitä voi tehdä itsekin), ne tarvitsevat vitamiineja, joskus lääkkeitä (loishäädöt), monipuolista ruokaa, lämpöä (sähkö), valoa (sähkö) jne. jne. Kuukaudessa voi helposti mennä pienenkin kanaparven pitoon yli sata euroa. Voisinkin jossain vaiheessa tehdä blogitekstin siitä, mitä kanojen pito on maksanut…

Superfoodit – miksi? Ja hieman muuta pohdintaa

Ruisleipää, mustikoita, puolukoita. Kyllä niillä pärjää. Purkista vähän monivitamiineja, kun ei pärjääkään.

Joskus ajattelin, että on aivan turhaa ostaa maapallon toiselta puolelta rahdattuja superfoodeiksikin kutsuttuja ruoka-aineita. Söin kiltisti purkista rautaa, vitamiineja, kalsiumia ja milloin minkäkin puutostilan ollessa päällä. Ja sitten oksensin ja kouristelin lattialla. Valmistajalle soittaessani vastaus ”joo näitä tulee aina välillä”. Että mitähän mahdoin suuhuni pistää?

Nyt olen siinä pisteessä, että en saa alas menemään ollenkaan vitamiinivalmisteita. Ja miksi tarvitsisi? Miksi superfoodit olisi huonompi vaihtoehto?

Muutama vuosi sitten mediassa oli haloo vitamiinivalmisteiden virheellisistä sisällöistä, vitamiinipitoisuuksia olikin ilmoitettua vähemmän. Yksi, minunkin käyttämäni ja siitä oireita saanut, vitamiinivalmiste vedettiin apteekeista myynnistä.

Missä pillerit valmistetaan? Mitä kaikkea muuta ne sisältävät?

Entäpä sitten vaikka parapähkinä? Juu se rahdataan Brasiliasta asti, mutta se ei sisällä mitään muuta kuin sitä itseään. Ja jo kaksi pähkinää riittää tyydyttämään päivittäisen seleenintarpeen. Mausta tulee mielleyhtymä hikiseen lenkkariin, mutta en oksenna siitä, eikä vatsani kouristele.

Spirulina. Merilevää, joka sisältää rutkasti rautaa, proteiinia, kuituja, B12-vitamiinia ja kalsiumia. Eikä sisällä mitään täyteaineita. Enkä taaskaan oksenna. On jopa siedettävän makuinen.

Nokkosen siemenet auttavat minulla paremmin endometrioosiin, kuin mitkään lääkkeet. Nokkosen siemeniä saan onneksi ihan omalta tontilta, mutta pakko tässä mainita, koska niistä on ollut niin iso apu.

Hiukseni ja kynteni voivat todella hyvin tällä hetkellä. Olen myös jättänyt kahvin ja sokerin pois ruokavaliostani (toki välillä herkuttelen ja etenkin jäätelöllä näin kesähelteillä). Smoothieen, puuroon yms. käytän tuoretta, käsittelemätöntä vuohenmaitoa, koska sitä tulee nyt yllinkyllin. Muuten en maitoa käyttäisi.

Vielä on ruokavaliossani hiomista. Kahvin poisjättäminen auttoi jo paljon IBS:n oireisiin, mutta esimerkiksi vesimeloni ja mansikat, joihin olen aivan hulluna, aiheuttavat kiusallisia ja kivuliaitakin oireita.

Kahvin poisjäämisestä olen muutenkin varsin tyytyväinen, sillä kahvi on todella epäeettistä ja -ekologista. Toki myöskin monien superfoodeiksi miellettyjenkin tuotteiden taustat eivät kestä kunnolla päivänvaloa, mutta kahvi nyt on täysin turha ylellisyystuote.

Tekstini ja syömiseni voivat vaikuttaa ristiriitaiselta ja en todellakaan halua syyllistää ketään esim. kahvin juomisesta. Usein täytyy valita kahdesta huonosta vähemmän huono ja joskus taas muutokset vaativat aikaa, perehtymistä ja asennemuutoksen. Se, tarvitseeko kaikesta ”ylellisyydestä” luopua onkin sitten jo niin monimutkainen asia, että en siinä lähde ketään neuvomaan tai komentelemaan.

Olen huomannut välillä sen, että kertoessani elämäntavoistani ja syömisistäni, kuulija on saattanut nousta varpailleen ja puolustuskannalle. Haluankin muistuttaa, että meistä jokainen tekee itse omat päätöksensä, omat valintansa, eikä tekstini ole tarkoitettu saarnaksi tai ainoaksi oikeaksi tavaksi elää (halusin sitä tai en).

Itse pohdin paljon eettisiä ja ekologisia näkökulmia arjessani ja yritän etsiä mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Joskus muovikääre eksyy sekajätteiden joukkoon, joskus ostan ei niin eettistä suklaata jne. Ja koen, että olen ristiriidassa arvojeni kanssa ja joskus häpeilen vaikka sitä suklaapatukkaa tai ulkomailta tuotua vesimelonia. Se, onko häpeily tarpeellista, onkin sitten taas sellainen juttu, että siitä voisin kirjoittaa kirjasarjan ja varmasti moni olisi eri mieltä kanssani. Toivon, että mahdollisimman moni miettisi näitä asioita ja punnitsisi niitä omassa arjessaan, mutta en tarkoita painostaa.

Olisi kiva kuulla mitä asioita elämässäsi olet muuttanut kestävämpään suuntaan?