Eläinvauvoja ja muuta hulinaa

Kuun ensimmäinen maanantai on yleensä aika, jolloin monessa omavaraisblogissa ilmestyy samalla teemalla postaus. Tällä kertaa minäkin ehdin osallistumaan ja aihekin on hyvin ajankohtainen. Muiden bloggaajien päivitykset löydät tekstin lopusta linkkien kautta. Sarjaa voit seurata somessa hashtagilla #suuntanaomavaraisuus

Täällä on pitkin kevättalvea syntynyt joukko pieniä karvapalleroita. Ensin aloitti kani Musta-Akka seitsemällä poikasella. Muutama viikko siitä synnytti toinen kani ja kolmisen viikkoa sitten kolmas. Vielä on odotettavissa uusia pesueita.

Pariviikkoinen pallero oli lähtenyt pesästä tutkimaan ympäristöä.

Elli-kuttu kilisteli helmikuun lopulla yllättäen. Molemmat kilit ovat pukkeja ja toinen kasvattaa jo sarvia.

Kilit ovat loputtoman uteliaita ja touhukkaita. Niille maistuu heinän ja väkirehun lisäksi kumisaappaan varsi, heinäsäkki, vetoketjun vedin, hiukset…

Olga-kuttu kilisteli muutama viikko sitten tällaiset kaksoset. Vaalea on toivomani kuttu. En ole vielä keksinyt kileille nimiä, vaikka ne on jo rekisterissä. Pukit kuitenkin etsivät uusia koteja, joten nimien keksiminen saa jäädä uusille omistajille. Tuolle mustalle kilille tosin heitin rekisteröitäessä Vili-nimen.

Valkoinen kuttu Aino oli myös tiine ja synnytys käynnistyi viikko sitten perjantaina. Synnytys ei kuitenkaan edennyt ja eläinlääkäri veti ulos kuolleen pukkikilin. Aino jouduttiin lopettamaan illasta. Eläimet eivät helposti näytä kipua ja Ainon tuska oli jotain niin kamalaa katsottavaa, että melkein jo olin heittää hanskat tiskiin eläintenpidon suhteen.

Ankkojen haudonnan kanssa niin ikään oli myös huonoa tuuria matkassa. Hautomakone oli mennyt rikki kesken haudonnan ja neljä vuorokautta lasketun kuoriutumisajan jälkeen minulla oli kaksi alikehittynyttä ankkaa, joista kuoli ensin yksi ja lopulta toinenkin. Olin yksinäisen ankan kaveriksi ehtinyt jo hakea kaksi ankanpoikaa naapurikunnasta. Ne kaverukset kasvavat nyt kovaa vauhtia ja ovat jo kehittämässä upeaa sulkapeitettä. Lisäksi ostin kolme juoksuankanpoikasta, jotka vielä kasvavat lämpölampun alla. Lainaan sain hautomakoneen, josta toivonmukaan kuoriutuu lisää ankkoja. Pikku hiljaa alankin sitten vähentämään kanojen määrää. En tiedä raaskinko kokonaan luopua kanojen pidosta, mutta ankat on kyllä paljon helpompia monella tapaa (ja paremman makuisia).

Ja onpa tänne tiensä löytänyt myös kissanpentu Ivan!

Mitäs tänne muuta kuuluu? Toistan itseäni, kun kerron, että kiirettä, kiirettä, kiirettä. Enää kuukausi koulua jäljellä ja näyttö edessä. Pari kurssia viimeistelyä vaille.

Lisäksi toukokuussa pidän Permakulttuuri pähkinänkuoressa- ja Tutustu villiyrtteihin-verkkokurssit, sekä valmistelen kesäkuun Kotikanala- ja Kotieläinkursseja. (Kursseista löydät lisätietoja osoitteesta www.luontoanne.fi tai Luontoannen Facebook-sivuilta.)

Taimikylvöjä olen hieman tehnyt ja perunat on itämässä. Minua on vaivannut kevättalven vahva tunne, että tänä vuonna ei kannata kovinkaan panostaa kasvimaahan. En sitten tiedä pitääkö tunne lopulta paikkansa ja minkä takia näin olisi. Jotain kuitenkin laitan kasvamaan ja yritän olla maltillinen, niin ei sitten harmita jos mönkään menee.

Kohopenkkien teko on hyvällä mallilla ja kasvimaakaan ei suurempia muokkauksia kaipaa. Katemateriaaleja löytyy nyt runsaasti, kun minulla on kaksi suurpaalia olkea, lampaanvillaa ja ulkoa löytyy nyt paljon puiden lehtiä ja muuta.

Koivunmahlasima on tekeytymässä. Munkkeja ja tippaleipää tekisi kovin mieli, mutta minulla ei ole öljyä tai paistorasvaa, joten jäänevät tekemättä. En ole nyt koronan ja riskiryhmään kuulumisen vuoksi käynyt kaupassa. Paikallisesta K-Marketista voi onneksi tilata ostokset noudettavaksi, mutta eipä minulla juuri ole mitään sellaista, mitä välttämättä tarvitsisin.

Villiyrttien ilmestymistä odotan kovasti. Vuohenputket ja muut pysyttelevät vielä piilossansa, mutta ei pitäisi montaa viikkoa enää mennä. Metsästä en ole käynyt katsomassa löytyisikö jo nuoria nokkosia.

Yksi iso projekti on vuohien ja lampaiden metsälaitumen aitaaminen. Pitäisi suunnitella mistä langat kulkee, kuinka paljon tarvitsen tolppia, lankaa, mihin laittaa veräjät, missä järkevintä pitää vesiastiat ja ruokintapaikat… Vuohethan ovat koko talven ulkoilleet vapaana, mutta lampaiden kanssa en sitä kokeile. Ja kun kasvimaakin on tekeillä, en halua eläinten pääsevän sinne mylläämään.

Mehiläisiä tuskin vielä tänä vuonna tulee, vaikka tarkoitus oli ja kamppeet oli hankittu. Nyt on niin monta rautaa tulessa ja myöskään en uskalla laittaa yli kolmeasataa euroa yhteen yhdyskuntaan, kun ei ole tietoa loppuvuoden työtilanteesta. Harmittaa kyllä, koska pölyttäjiä oli viime vuonna todella vähän ja sen huomasi esimerkiksi omenien ja viinimarjojen satomäärissä. Kukinta oli runsas ja kaunis, mutta eihän niistä marjoja tule, jos ei ole ketään pölyttämässä.

Hirveästi näin kesän kynnyksellä polttelee mieltä ulkona nukkuminen, sähköttömyys ja muutenkin askeettinen elämä. Kesän myötä moni asia tulee turhaksi ylellisyydeksi, kuten suihku ja sähkö. Ihan en kuitenkaan voi vielä sähköverkosta irtautua, koska nyt tulen tarvitsemaan sähköä riittävään nettiyhteyteen ja verkkokurssien pyörittämiseen.

Linkit muiden blogiteksteihin:

Linkit on vyöhykeittäin, mutta tottahan toki voit ja kannattaa lukea kaikki!

Vyöhyke 1

https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/05/04/tilusten-esittely-ja-taimikasvatusten-edistyminen

https://www.omavarainen.fi/toukokuu/2020

Vyöhyke 2

https://sarinpuutarha.blogspot.com/2020/05/polyttajat-puutarhurin-apulaisina.html

https://luomulaakso.fi/?p=20051

https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/05/tervetuloa-porriaiset.html

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-5/

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/04/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-5.html

https://caramellia.fi/toukokuunkuulumiset/

https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/05/01/elainvauvoja-ja-polyttajista-huolehtimista

https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/05/suuntanaomavaraisuus-sarja-elainvauvat.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-polyttajat.html

https://pienenpienifarmi.com/?p=1298

https://www.kuitetekee.com/2020/05/04/suuntana-omavaraisuus-2/

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/05/unelmana-omavaraisempi-elama-polyttajat.html

https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-polyttajat-ja-elainvauvat

Vyöhyke 5

http://www.sorakukka.fi/?p=1047

Norja

https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/05/kaikkien-kesien-aiti.html

Liikunnasta hyvinvointia

Minulla on ollut elämäni aikana hyvin ristiriitainen suhde liikuntaan. Nuorena kävin lenkillä ja pakotin itseni juoksemaan ”hietsunlenkin” uudestaan ja uudestaan putkeen. Turrutin teini-iän myllerrykset ja vaikeudet rääkkäämällä itseäni.

Jossain vaiheessa herkkujen syönnin vastapainoksi pakotin itseni tekemään x-määrän vatsalihaksia tai kyykkyjä. Tai juoksemaan.

Hieman vanhempana taas koin liikunnan aivan turhaksi ja liikkujat turhamaisiksi.

Elämässäni oli kausia, jolloin en liikkunut yhtään ja kausia jolloin treenasin jopa yhdeksän kertaa viikossa.

Nuorempana olin lievästi ylipainoinen. En saanut siitä kommentteja, mitä nyt muistan mummon ylpeänä esitelleen minua ”skrodea” maatalouskoululaista tutulleen. Ylipaino ei ole mieltäni järkyttänyt, mutta fyysisesti minun oli huono olla.

Kesähelteillä reidet hankasivat toisiinsa niin, että pahimmillaan iho kului rikki, kuten myös housut. Väsyin nopeasti ja selluliitti oli välillä kivuliastakin.

Muutama vuosi sitten painoni tippui yllättäen 20 kiloa. Sain tehdä töitä, etten mennyt alipainon puolelle. Olin silti edelleen väsynyt.

Lisäsin aamukahviin voita, öljyjä ja raa’an kananmunan antamaan lisäenergiaa. Ruokiin laitoin ylimääräistä rasvaa, kermaa, kananmunia.

Se auttoi. Sain energiaa ja painoa ylöspäin. Hiljalleen myös löysin liikunnalle uuden merkityksen. En enää kontrolloinut sillä tunteita, vaan sain siitä hyvää oloa. Lisäksi liikunta toi kaivattua tukea skolioosi-selälleni ja polvilleni.

Muistona ylipainosta minulla on lantiolla ja reisissä ylimääräistä nahkaa ja arpia, mutta ne myös muistuttavat menneistä ajoista.

Nyt voin sanoa nauttivani liikunnasta, saan siitä hyvän olon ja mielen. Vaikka tilan työt ovat fyysisiä, ei ne yksistään riitä pitämään minua kunnossa. Ja toisaalta, niistä hommista tulee aika yksipuolista liikuntaa, kun päivästä toiseen kannan kilotolkulla vettä ja heinää eläimille, luon lantaa ja laitan kasvimaata tai teen polttopuita.

Viimeisimmäksi olen innostunut barresta ja kouluttaudunkin parhaillaan barre-ohjaajaksi. Minun oli tarkoitus tässä kuussa alkaa vetämään barre-tunteja, mutta korona viivästyttää sen toteutumista.

Muita lajeja mitä tällä hetkellä teen on baletti, pilates, kehonpainotreenit, kuntosali, kahvakuula, kehonhuolto (josta olen alkanut kehittelemään omanlaista konseptia), sekä koirien kanssa lenkkeily.

Jos kroppa antaisi myöten harrastaisin myös crossfitiä. Tällä hetkellä kuitenkin on vielä selän ja polvien kuntoutus menossa, enkä halua ottaa takapakkia niiden suhteen.

Miksi sinä liikut?

Mantelibrookiet

Tästä tuli sellainen herkku, että pakko jakaa resepti!

Olen koukussa suklaaseen ja aika-ajoin himo kasvaa hyvin suureksi. Yritän pitkittää nautintoa, joten sen sijaan, että söisin levyn yhdeltä istumalta, leivon siitä jotakin. Näin suklaata riittää pidemmäksi aikaa.

Brookie on brownien ja cookien yhdistelmä. Pohja on suklainen ja mehevä, päällinen sitkeän rapsakka. Rakastan ruuassa koostumuksia ja rakastan suklaata sekä cookieseja, joten tämä meni nappiin. Kerrankin sain myös pidettyä mielessä ainekset ja määrät tätä ohjetta varten.

Voit tehdä näitä myös ilman mantelijauhoja, käyttäen pelkkiä vehnäjauhoja. Manteli kuitenkin tuo tähän oman säväyksensä.

Pohja:

150g leivontasuklaata (käytin tummaa)

  • 2 kananmunaa
  • 75g voita
  • reilu 1rkl kaakaojauhetta (leivontaan tarkoitettua, ei O’boyta)
  • 1dl vehnäjauhoja
  • ½dl mantelijauhoja
  • 2dl sokeria
  • ripaus suolaa

Päällinen:

  • 75g voita
  • 1 1/4dl sokeria
  • kananmuna
  • 2dl mantelijauhoja
  • 1rkl vehnäjauhoja
  • rouhittua leivontasuklaata (levy oli 200g, joten tähän meni noin 50g)
  • 1tl leivinjauhetta
  1. Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois levyltä ja sulata suklaa joukkoon.
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kattilaan.
  3. Lisää kaksi kananmunaa ja sekoita hyvin, ettei muna ala jähmettyä.
  4. Kumoa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itselläni taisi olla halkaisijaltaan 30cm piirakkavuoka)
  5. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.
  6. Tee sillä aikaa päällinen. Sekoita hyvin pehmeä voi ja sokeri.
  7. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi.
  8. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi-sokeriseokseen.
  9. Lisää suklaarouhe joukkoon ja sekoita hyvin.
  10. Lisää taikina pohjan päälle ja paista vielä noin 15 minuuttia uunin alaosassa.
  11. Anna brookien jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Tai sitten nauti lämpimänä vaikka vaniljakastikkeen kanssa. Jäähtyneenä leikkausjälki on siistimpää eikä brookie tartu veitseen. En malttanut odottaa.

Ajattelin pakastaa osan pahan päivän varalle. Tämä on sellainen äkkimakea herkku, joten sitä ei tule heti ahmittua kokonaan.

Dokumenttielokuva: Unelmien maatila

En ole pitkään aikaan ollut niin haltioissani, kuin tätä katsoessa. Tekisi mieli näyttää tämä dokumenttielokuva ihan jokaiselle! Se kiteyttää, hieman suuremmassa mittakaavassa tosin, sen mitä minä Palokankaalla teen ja miten minä asioita näen.

Tulen katsomaan tämän monen monta kertaa.

Dokumenttielokuva on katsottavissa Yle Areenassa osoitteessa https://areena.yle.fi/1-50223422, televisiosta se tulee 11.4. klo 21 Yle Teema Fem-kanavalta.